Julkaistu Vantaan Sanomien mielipideosastolla 14.10.2018

Varhaiskasvatukseen tarvitaan psykologipalveluja

Tutkimusten mukaan monen lapsen syrjäytymiskierre alkaa jo päiväkoti-ikäisenä, kirjoittajat toteavat.

Vantaan varhaiskasvatuksessa on pulaa työntekijöistä ja ryhmäkoot ovat maksimissaan. Työntekijät tekevät usein työtään jaksamisensa äärirajoilla. Heiltä ei voi enempää vaatia.

Tutkimusten mukaan monen lapsen syrjäytymiskierre alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Silloin se olisi ylivoimaisesti helpointa ja kuntatalouden kannalta edullisinta saada estettyä. Inhimillisen kärsimyksen määrää emme voi edes rahassa mitata.

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on lakisääteisenä psykologit vain esiopetuksessa. Lahdessa, Nurmijärvellä, Hyvinkäällä ja Kirkkonummella psykologipalvelut on järjestetty myös alle 6-vuotiaille. Nämä palvelut tarvitaan myös Vantaalle.

Tähän epäkohtaan puutuimme esittämällä kaupunginvaltuustossa kirjallisen kysymyksen varhaiskasvatuksen psykologipalvelujen laajentamisesta myös Vantaalla alle 6-vuotiaille.

Vuosikustannus olisi 784 600 euroa, jos lapsimäärä olisi 800/työntekijä.

Varhaiskasvatuksessa psykologit toimisivat samalla periaatteella kuin kouluilla. He suunnittelisivat ja tarjoaisivat tukea lasten kehityksellisiin haasteisiin sekä lapsen ja perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. He olisivat läsnä päiväkotien arjessa ja osallistuisivat suunnittelu- ja kehittämistyöhön päiväkodeissa ja koko organisaatiossa. Psykologit konsultoisivat henkilöstöä ja tekisivät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Jos palveluun ei pystytä panostamaan koko Vantaan laajuudella, niin palvelua voisi ensin kokeilla pilottihankkeena tietyllä alueella. Virkamiesjohdon mukaan palvelua voisi pilotoida kolmella psykologilla. Pilottiratkaisun kokonaiskustannukset olisivat 162 000 euroa vuodessa. Pilotoinnin yhteydessä arvioitaisiin palvelun toimivuutta, tarpeellisuutta sekä vaikutuksia lasten, perheiden ja päiväkotiyhteisöjen hyvinvointiin.

Lastensuojeluun tulee asiakkaita ovista ja ikkunoista. Nuorten syrjäytyneiden määrä on karua luettavaa. Tiedämme mielenterveysongelmien suuren määrän väestötasolla. Panostamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka ovat lähellä lasta, vältytään huomattavasti kalliimmilta korjaavan työn kustannuksilta.

Minna Atiye
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
psykologi, opettaja

Mika Kasonen
kaupunginvaltuutettu (kok.)
rikosylikonstaapeli

Juha Malmi
kaupunginvaltuutettu (sin.) valtuustoryhmän pj.

Linkki alkuperäiseen tekstiin.
Sivun alkuun

Metsästämällä saatu liha on eettisesti oikeaa lähi- ja luomuruokaa

Pyrin olemaan mahdollisimman omavarainen taloudessamme syödyn lihan suhteen. Metsästystä harrastan pääsääntöisesti Espoossa sekä Vihdissä metsästysseuran mailla.

Suurin osa metsästetyistä lihoista tulee ruokatalouteemme peura- ja hirvijahdin yhteydestä, mutta harrastan myös pienriistan pyyntiä. Pienriistan osalta metsästys on minulle valtaosin koiran toiminnan seurailua, eikä saalis aina ole pääasia vaan koiran tekemisen ja riemun seuraaminen.

Minulle tulee vuosittain noin 60 metsästyspäivää, joihin sisältyvät myös peura- ja hirvijahtipäivät. Lisäksi aikaa kuluu riistanhoitotyössä, johon kuuluu muun muassa suolakivien laittaminen, riistapeltojen sekä lumisena aikana riistaruokinnan järjestäminen. Osallistun mahdollisuuksien mukaan vierasperäiseen vahinkoeläinten pyyntiin, joita alueella ovat pääsääntöisesti supikoira sekä minkki.

Näiden lisäksi pyrin osallistumaan riistakolmiolaskentoihin sekä hirvieläinten laskentoihin, joilla kartoitetaan alueen riistakantaa paikallisesti sekä tietyn laskentakaavan mukaisesti valtakunnallisesti. Laskennat ovat hyviä mittareita riistakantojen verotuksen suhteen, mutta olen huomannut vuosien saatossa, että kulkemalla säännöllisesti metsästysalueilla saa hyvän kuvan vuotuisesta riistakannasta. Tällöin metsästystä voi mitoittaa kestävän kannan verotuksen mukaisesti, myös pienriistan kohdalla. Riistanhoitotyöstä hyötyvät muutkin kuin metsästettävät eläimet.

Oikein mitoitettuna metsästys on eettistä ja vastuullista. Riistaa metsästetään kestävän käytön periaatteella sekä paikallisen riistakannan ehdoilla. Metsästettävälle riistalle ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Itse pyrin käyttämään kaiken eräksi saadun riistan hyödyksi. Varsinkin peura- ja hirvijahdin yhteydessä otan poismenevät osat talteen koirille, jolloin eräksi saadusta riistasta ei jää juuri mitään hyödyntämättä. Riista onkin turvallista itse hankittua lähi- ja luomuruokaa parhaimmillaan.

Olen alun perin kotoisin Helsingistä ja metsästys- ja kalastusharrastus tuli minulle luontaisena, sillä isäni on aktiivinen metsästyksen ja kalastuksen harrastaja. Olen kulkenut isäni mukana eräharrastusten parissa ihan pienestä pitäen. Ensimmäinen metsästyskoira kotiimme hankittiin, kun olin seitsemänvuotias. Koira oli rodultaan beagle ja nimeltään Ukko. Tällä hetkellä minulla on 3-vuotias Saksanmetsästysterrieri Sisu. Minulla on ollut kolme dreeveriä, joista viimeisin, Demi, jouduttiin lopettamaan keväällä. Kaikki metsästyskoirani ovat olleet myös kotikoiria ja perheenjäseniä.

Metsästyskoiriin rakentuu vuosien saatossa aivan erityisen voimakas side, joka vahvistuu yhteisillä metsästysreissuilla. Koira ja isäntä luovat lauman, jossa kumpikin arvostaa toistensa toimia.

Metsästys ja luonnossa liikkuminen on paljon muutakin kuin riistan ampumista. Itselleni se on luontoelämyksistä nauttimista sekä mukavaa yhdessäoloa metsästyskavereiden kanssa.

Suhtaudun suurella kunnioituksella eräksi saatuun riistaan, eikä metsästä mitään oteta vaan riistaa saadaan eräksi. Saisin varmasti ostettua halvemmalla lihaa kaupasta, mutta kohdallani on kysymys periaatteesta. Kaikki eräksi saatu riista on saanut elää luonnonmukaisen elämän. Tätä mahdollisuutta kaupan lihatiskin tehotuotantoeläimillä ei ole ollut.

Lisäksi metsästyslupien myöntäminen perustuu hyvin tarkkoihin riistalaskentoihin, joiden perusteella tietyille alueille myönnetään peura- ja hirvilupia alueen eläinkantojen suuruudesta riippuen.

Metsästysseurojen tulisi tukea nuorten metsästys- ja kalastusharrastuksia. Nuorten on kohtuullisen vaikeaa päästämetsästysseuraan, jollei heillä ole maata omistavaa sukulaista. Metsästysseurojen tulisi katsoa asiaa hieman kauaskatseisemmin. Minkälainen ikärakenne metsästysseurassa on kahdenkymmenen vuoden päästä?

Pääkaupunkiseudun metsästysharrastukselle luo paineita luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden laajeneminen. Metsähallitus pakkolunastaa alueita nopeutuvalla tahdilla maanomistajilta, ja metsästys niissä kielletään. Valtion omistuksessa on Uudellamaalla luonnonsuojelualueiksi vielä perustamattomia alueita, joiden suojelusta on päätetty joko aikaisemmissa kansallisissa suojeluohjelmissa, kaavoituksessa tai Natura 2000 -päätöksissä. Nyt tehtyjä suojelupäätöksiä ollaan laittamassa täytäntöön kovalla paineella. Metsästysharrastuksen tulisi olla mahdollinen pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessakin.

Pääkaupunkiseudulla on voimakas hirvi- ja peurakanta, jota on pystyttävä jatkossakin pitämään kurissa metsästyksen avulla. Tulevaisuudessa tämä tulee olemaan osalle metsästysseuroista yhä vaikeampaa, kun luonnonsuojelualueiden metsästyskiellot tulevat voimaan.

En moralisoi, jos joku haluaa vastustaa metsästysharrastusta, mutta olen katsonut, että itse metsästämällä saan kaikkein luonnonläheisintä liharuokaa. Meidän taloudessa hyvän riista-aterian lisukkeena syödään itse kerättyjä sieniä ja marjoja sekä kotimaisia kasviksia, mahdollisuuksien mukaan luomukasvatettuja.

Arvostan sitä, jos joku haluaa syödä pelkästään kasvisruokaa, sillä omia valintoja pitää olla, ja jokaisen pitää mieltää omat ratkaisunsa itselle tärkeiksi. Metsästämällä perheelleni hankittu ruoka on minulle tärkeä arvo – jollakulla toisella voi olla toisenlaiset arvot. Kaikille ajatusmaailmoille on tässä yhteiskunnassa tilaa.

Linkki alkuperäiseen tekstiin.
Sivun alkuun


Jo yli puolet törkeistä omaisuusrikoksista on ulkomaalaisten tekemiä

Ulkomaalaisten Suomessa tekemien rikosten määrä on jatkanut nousuaan. Syynä tähän on suhteellisen pieni kiinnijäämisriski sekä suhteellisen pienet rangaistukset, ainakin omaisuusrikosten osalta. Rikollisuuden takana on yhä useammin ns. hit and run -tyyppiset rikokset, eli maahan tullaan ainoastaan tekemään rikoksia ja maasta poistutaan saman tien. Törkeiden varkauksien kohdalla ulkomaalaisten tekijöiden osuus on kasvanut. Vuonna 2001 ulkomaalaisten epäiltyjen tekijöiden osuus törkeissä omaisuusrikoksissa oli kymmenen prosenttia, kun se oli vuonna 2012 noussut jo yli 50 prosenttiin.

Haluan vielä tarkentaa, mitä tässä kirjoituksessa tarkoitetaan ulkomaalaisella henkilöllä. Kyse ei ole Suomessa laillisesti asuvista maahanmuuttajista tai muista täällä laillisesti asuvista tai olevista ulkomaalaisista henkilöistä vaan nimenomaan tänne rikoksia tekemään tulleista henkilöistä.

Poliisilla on oikeus käännyttää ulkomaalainen henkilö, josta on vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tällöin on yleensä kyseessä henkilö, joka syyllistyy ns. pienempiin rikoksiin kuten järjestyslain tiettyihin rikoksiin, näpistyksiin tai taskuvarkauksiin. Poliisilla on oikeus määrätä Suomessa rikoksiin syyllistynyt, EU:n ulkopuolinen kansalainen maahantulokieltoon. Tämä kielto on maksimissaan voimassa kaksi vuotta. Maahantulokiellon määrääminen ei ole sidottu rikosnimikkeeseen.

Olisiko mahdollista hyödyntää esimerkiksi maahantulokieltoja ja käännyttämisiä tehokkaammin ulkomaalaisten rikoksentekijöiden kohdalla? Rikosperusteisesti esimerkiksi Helsingin ulkomaalaispoliisin käännyttämiä henkilöitä oli vuonna 2012 alle kaksisataa, joista noin puolet oli EU-kansalaisia. Poliisi ei voi määrätä EU-kansalaisille maahantulokieltoa vaan sen tekee Maahanmuuttovirasto. Maahanmuuttoviraston määräämä maahantulokielto voi olla pituudeltaan yhden vuoden tai toistaiseksi voimassa oleva.

Mielestäni maahantulokieltoja tulisi käyttää tehokkaammin. Itse kielto ei estä henkilön maahantuloa, mutta helpottaa viranomaisten valvontaa rikoksiin syyllistyneiden osalta. Maahantulokiellossa olevat henkilöt on helpompi tavoittaa maahan saapuvista henkilöistä kuin pelkästään yrittää profiloida aikaisemmin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä. Lisäksi mielestäni tuomioita määrätessä pitäisi huomioida koventamisperusteena suunnitelmallisuus, jota on helppo perustella sillä, että henkilö on varta vasten tullut Suomeen tekemään rikoksen. Yleensä törkeät omaisuusrikokset on vielä erittäin hyvin suunniteltu ja tiedusteltu sekä tilaustyönä toteutettu. Anastettava omaisuus ja paikat ovat jo tiedossa Suomeen tultaessa.

Tuomioista yleensä. Suomeen laittomasti tullutta henkilöä epäiltiin yli 70 rikoksesta, ja hän sai tuomion 47 eri rikosnimikkeestä. Rikosnimikkeinä oli törkeä varkaus, varkaus, törkeä vahingonteko, varkaus, ampuma-aserikos, vahingonteko... Näistä yhteinen tuomio oli 1,2 vuotta ehdollista vankeutta. Jokainen voi kuvitella, mitä nämä tuomiot viestittävät ulkomaalaisille ammatti- ja taparikollisille. Mielestäni tämänsuuntaiset tuomiot ovat sama kuin ostaisi matkalipun Suomeen tekemään rikoksia.

Sivun alkuun


Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin tuo yhteiskunnalle huomattavat säästöt

Nuorten syrjäytymiseen johtavia syitä on useita. Päihteiden käyttö ja epäsosiaalinen elämäntyyli voivat olla viitteitä nuoren syrjäytymisestä. Syrjäytyneellä nuorella arkielämässä selviytyminen on puutteellista. Syrjäytynyt nuori lisäksi usein ajautuu rikos- ja päihdekierteeseen.

Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset pelkästään syrjäytyneistä nuorista yhteiskunnalle nousevat kymmeniin miljardeihin. Kun lisäksi mukaan otetaan rikos- ja päihdekierteeseen ajautuneet nuoret, ovat kustannukset yhteiskunnalle vielä mittavammat.

Lastensuojeluliiton tekemän tutkimuksen mukaan päihde- ja rikoskierteeseen ajautunutta nuorta pystyttäisiin auttamaan lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen erityisnuorisotyön, päihdepsykiatrisen poliklinikan ja koulun yhteistyön avulla. Kustannukset tällöin olisivat 5500 euroa nuorta kohden. Kriisiytynyt tilanne, joka johtaa kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon nostavat kustannukset moninkertaisiksi. Vuoden sijoituksen jälkeen kustannukset ovat jo yli 110 000 euroa. Vuoden pitkäaikaissijoituksen kustannuksilla voitaisiin ko. perheelle järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestää lähes 3000 tuntia.

Valtiovarainministeriön marraskuussa 2013 ilmestyneessä julkaisussa "Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua" todetaan, että kansainvälisen tutkimuksen valossa on lasten ja nuorten ongelmien ehkäiseminen miltei aina tuloksellista ja taloudellisesti kannattavaa. Tekemättä jättäminen sen sijaan johtaa kalliisiin sijoituksiin ja lisää vielä kalliimman pitkäaikaisen tai pysyvän syrjäytymisen riskiä. Ongelmien ehkäisemisen keinoista nostaa kansainvälinen tutkimus vahvimmin pintaan lasten kouluvalmiuksien tukemisen.

Aikainen reagointi oireilevan lapsen ja nuoren kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Ei ole kovin kauaskantoista ajattelua, että korjaavan työn osuus on selvästi suurempi kuin ennaltaehkäisevän työn osuus. Lisäksi varhainen puuttuminen on jätetty huomioimatta budjetoinnissa lähes kokonaan. Viranomaiset ja yhteiskunta ei voi kantaa kasvatusvastuuta täysimittaisesti, mutta jo muutaman nuoren nostaminen syrjäytymisvaarasta, päihde- ja rikoskierteestä tuo huomattavasti enemmän säästöjä yhteiskunnalle kuin esimerkiksi yksittäisen koulun lakkauttaminen.

Mikäli nuorten ongelmiin ei ole puututtu ajoissa voivat ne johtaa inhimillisiin tragedioihin, joita ei voi rahassa mitata – vaikeaan päihderiippuvuuteen, mielenterveysongelmiin, itsemurhiin ja muihin ongelmiin. Tässä yhteiskunnalla on kehittämisen kohde. Pelkkä koulukuraattori tai koulupsykologi, joiden puheille osassa kouluista on käsittämättömän vaikea päästä, eivät ole riittävät auttavat tahot oirehtivalle nuorelle. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada mukaan lastensuojelu, sosiaalitoimi sekä tarvittaessa poliisi. Lisäksi seurakunnilla ja kaupungeilla on nuoriso- ja lastensuojelun moniosaajia, joiden ammattitaitoa tulisi tehokkaammin hyödyntää.

Koulujen kasvaessa riski syrjäytymisvaarassa tai muuten oireilevan lapsen havaitsematta jäämisestä kasvaa ja yksilöllistä opetusta ja huomiota ei välttämättä voida antaa. Lisäksi haluan korostaa varhaiskasvatuksen tärkeyttä. Tuolloin on paras mahdollisuus vaikuttaa lapsen tulevaan elämään. Tähän talkooseen on hyvä haastaa niin viranomaiset kuin vanhemmat, joilla on kuitenkin se suurin vastuu lastensa kasvattamisessa.

Lastensuojeluilmoitukset lisääntyvät vuosi vuodelta. Vuonna 2012 oli lastensuojeluilmoituksia noin 103 000 kappaletta. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2012 aikana sijoitettuna 17 830 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta sijoitettuina olleiden määrä kasvoi 1,6 prosenttia. Pienillä asioilla voidaan saada suuret yhteiskunnalliset säästöt, jos päättäjillä riittää uskallusta tehdä oikeita päätöksiä. Päätöksiä, joilla vaikutamme yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Päätöksiä, joilla annetaan lapsille ja nuorille paremmat valmiudet selvitä vastoinkäymisistään. Tällöin on koulutuksella ja tarvittavan tuen saamisella suuri merkitys siihen mihin suuntaan oirehtivan lapsen tai nuoren elämänsuunta kääntyy.

Julkaistu Itä-Vantaan Kokoomuksen verkkosivuilla 1.1.2014. Linkki alkuperäiseen tekstiin.

Sivun alkuun


Kirkon tehtävät ja veron vastine

Uskon kirkon palveluihin, uskotko sinä?

Monet luulevat kirkon olevan ainoastaan häitä ja hautajaisia varten. Osa ihmisistä tuskin tiedostaa miten monilla tavoin kirkko on läsnä suomalaisten 2000- luvun ihmisten arjessa.

Kirkolla on paljon muitakin palveluita kuin häät, hautajaiset, kasteet, konfirmaatiot ja jumalanpalvelukset. Kirkko tarjoaa muun muassa kriisitilanteiden palveluja, alueen nuorille nuorteniltoja sekä mahdollisuuden harrastaa urheilulajeja sekä ikääntyville erilaisia aktiviteetteja.

Kirkolla on valmius antaa nopeaakin kriisiapua sekä se toimii laajalla alalla avustustyössä sekä kotimaassa, että ulkomailla. Kirkon diakoniatyö pitää sisällään esim. lähimmäispalvelun, vammaistyön, työttömien tukemisen, taloudellisen avustamisen, tukiasunnot, päihde- ja mielenterveysongelmaisten tukemisen. Itse pienen lapsen isänä koen myös kirkon lapsille tarjoamat palvelut tärkeänä. Kirkon palveluita lapsille on muun muassa lasten päiväkerhot, koululaisten iltapäiväkerhot, perhekerhot, varhaisnuorten kerhot, pyhäkoulu, partio, rippikoulu ja nuorten illat, leirit ja retket. Nämä palvelut ovat erityisen tärkeitä monen vähävaraisen lapsiperheen ja yksinhuoltajan arjessa.

Kirkkoon kuulumattomien kirkon palveluiden käyttöä tullaan todennäköisesti jossain vaiheessa rajoittamaan, jos näiden rahoitus tulee ainoastaan kirkollisverojen ja yhteisöverojen kautta. Kirkko tarjoaa hautauspalveluja ja muita palveluja myös kirkkoon kuulumattomille. Emme kai halua, että valtio tai yksityinen hautausyritys hoitaa kirkkoon kuulumattomien hautaamisen ja perustetaan yksityisiä hautausmaita niille henkilöille, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Mutta rajattomasti kirkkokaan ei voi tässä taloudellisessa tilanteessa toimia ns. pyhällä hengellä, vaan näidenkin palveluiden tuottaminen, ikävä kyllä maksaa jo ihan puhtaasti miljoonia euroja. Vaihtoehtoisesti kirkko voisi ruveta laskuttamaan sen yhteiskunnallisista tehtävistä niitä henkilöitä, jotka ei maksa kirkollisveroa. Näen kuitenkin tärkeänä, että kirkko auttaa esimerkiksi vähävaraisia sekä kriisitilanteessa, akuutin avun tarpeessa olevia henkilöitä riippumatta siitä, että kuuluvatko he kirkkoon.

Miten voitaisiin jatkossakin turvata ainakin osa kirkon palveluista? Miten saadaan säästöjä? Itse olen sitä mieltä, että ihmisten pitää ajatella asiaa siten, että mietittäisiin oikeasti saanko tai saisinko kirkollisverolleni vastiketta sekä osaanko käyttää kirkon tarjoamia palveluita.

Kirkollisverovarat menevät pääsääntöisesti paikallisseurakuntien toimintaan, yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen sekä auttamistyöhön. Evankelis-luterilaisen kirkon hautaustoimen, väestökirjanpitoon ja kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitoon liittyvien tehtävien kulut olivat noin 143 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Pystytäänkö kirkon palvelut tuottamaan kustannustehokkaammin? Pystyttäisiinkö vastuuta jakamaan paremmin.

Mielestäni olisi hyvä, että vastuuta jaettaisiin enemmän seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten kesken. Jos kirkosta eroamisen tahti pysyy edelleen nousujohteisena, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin valtion rahoitusta yhteiskunnallisten palveluiden tukemiseen. Ehdotettu yhteisöveron poisto ja sen rahoituksen siirtäminen valtiolle voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto. Tosin yhteisöverovaroilla ei tälläkään hetkellä pystytä kustantamaan kaikkia kuluja, joita yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen menee. Yhteisöveroja maksettiin 105 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Tulevatko rahat sitten kirkollisveroista tai osittain valtiolta, niin kirkolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys kaikissa ikäluokissa avun ja tuen tarjoajana, sekä nykypäivänä korostunut rooli lasten ja nuorten varhaiskasvatustyössä. Monesti kirkon tarjoamia palveluita ei edes mielletä kirkollisverovaroin tuotetuiksi. Lapsi käy rippikoululeirillä, nuortenilloissa ym. ja tutustuu siellä moniin uusiin kavereihin ja monen jo entuudestaan tutun kanssa kaveruus muuttuu ystävyydeksi.

Leirit antavat monelle varhaisnuorelle mahdollisuuden ensimmäisiin irtiottoihin vanhemmista turvallisessa ympäristössä. Vaikka vanhemmat ja lapsi ei kuulu kirkkoon silti sen palveluita käytetään mieluusti, miettimättä mistä varat näiden palveluiden tuottamiseen tulevat.

Kuulun kirkkoon, koska seurakunnissa kannetaan huolta sekä annetaan apua sitä tarvitseville. Maksan kirkollisveroni mieluusti sekä toivon, että minä ja lapsenikin pääsemme tulevaisuudessa käyttämään kirkon tuottamia palveluita.

Julkaistu Itä-Vantaan Kokoomuksen verkkosivuilla 28.10.2014. Linkki alkuperäiseen tekstiin.

Sivun alkuun


Nuorten hyväksi

Toimin Hakunilan Lions-klubin presidenttinä kaudella 2016–2017. Hakunilan Lionsit ovat keränneet varoja tänäkin vuonna aktiivisesti. Kaikki kerätyt varat lahjoitetaan lyhentämättömänä alueen nuorten hyväksi. Myönnämme stipendejä alueen koulujen oppilaille, avustamme vähävaraisten perheiden lasten harrastuksia sekä avustamme alueen urheiluseurojen kilpailumatkoja ja varustehankintoja tukemalla.

Mistä varat avustuksiin sitten tulevat? Yksi tärkeimmistä aktiviteeteistamme on klubin mahtavien oopperalaulajien jo perinteeksi muodostunut Hyvän tahdon joulua -konsertti, joka järjestetään Hakunilan kirkossa aina marraskuun lopulla. Yhtä tärkeä aktiviteetti on perinteikäs talvitapahtumamme, joka on tuonut iloa useiden vuosien aikana alueen asukkaille. Lisäksi klubin jäsenet ovat olleet aktiivisia lukuisissa muissakin tapahtumissa sekä keräyksissä. Täytyy olla tyytyväinen ja osittain jopa ihmetellä klubilaistemme aktiivisuutta sekä pyyteetöntä halua auttaa ja palvella alueen asukkaita. Suomen Lions-klubien seitsemäs Punainen sulka -keräys käynnistettiin juhlavissa merkeissä Tampereella viime vuoden maaliskuussa.

Varainkeräyskampanjan suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. ”Nuoret ovat Suomen arvokkain voimavara. Heidän tiedoilla, taidoilla ja voimilla rakennetaan Suomesta vieläkin parempaa maata meille kaikille”, presidentti Niinistö kirjoittaa. Aiemmissa kuudessa Punainen sulka -keräyksissä on kerätty varoja seuraavasti: vuonna 1972 ensimmäisessä keräyksessä kerättiin nykyrahaksi muunnettuna 6,6 miljoonaa euroa syöpätautitutkimuksiin, vuonna 1975 8,9 miljoonaa sydäntautien tutkimuksiin, vuonna 1984 9,2 miljoonaa sotaveteraanien hyväksi, vuonna 1990 6,3 miljoonaa vammaisten hyväksi, vuonna 1999 vanhusten hyväksi 7,1 miljoonaa sekä vuonna 2006 lasten- ja nuorten hyväksi kerättiin 4,5 miljoonaa euroa.
Tämänkertaisena tavoitteena on kerätä viisi miljoonaa euroa nuorten hyväksi. Nuorten tukemiseen on yhdessä keräyskumppaneiden kanssa valittu neljä osaaluetta: syrjäytymisen ehkäiseminen, päihteettömyys, elämänhallinta sekä mielenterveys – kaikki äärimmäisen tärkeitä osa-alueita nuorten tukemisessa. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.Kokonaiskustannukset pelkästään syrjäytyneistä nuorista yhteiskunnalle nousevat kymmeniin miljardeihin. Kun lisäksi mukaan otetaan rikos- ja päihdekierteeseen ajautuneet nuoret, ovat kustannukset yhteiskunnalle vielä mittavammat. Näihin ”talkoisiin” on helppo osallistua, ja sinäkin voit osallistua Punainen sulka -ke- räykseen ostamalla kampanjan tuotteita tai lahjoittamalla rahaa keräystilille. Lionsklubit jakavat keräyksen tuotosta 25 prosenttia paikallisen nuorisotyön hyväksi.

Useat henkilöt ovat kertoneet minulle olleensa siinä käsityksessä, että Lions-toiminta on jonkinlainen salaseura, jossa herrat istuvat kokouksissaan, eikä ainakaan kaikkia kerättyjä varoja tilitettäisi luvattuun paikkaan. Epäilyihin on ollut helppo käsi sydämellä vastata, että jokainen kerätty euro käytetään sellaisenaan stipendeihin tai muihin avustuksiin. Itse tapahtumien järjestelyt vaativat lukuisia työtunteja, joista ei kenellekään klubilaiselle makseta, vaan kaikki toiminta perustuu vapaaehtoiseen talkootoimintaan. Vuodesta toiseen Lions-klubilaiset jaksavat kerätä varoja erinäisiin avustuskohteisiin, niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisesti noin viiden mil- joonan euron arvosta. Suomessa on 930 Lions-klubia, joissa on jäseninä lähes 25000 naista ja miestä. Hakunilan Lions -klubi myönsi viime vuonna avustuksia ja stipendejä alueen nuorten hyväksi 5 755 euroa, joista 1 500 euroa kohdistui Punainen sulka -keräykseen.

Olen itse kokenut Lions- toiminnan äärimmäisen mielekkääksi ja hyväksi vastapainoksi työelämälle. Toimin Helsingin poliisilaitoksella ylikonstaapelina, ja välillä joudun työssäni näkemään myös elämän nurjempaa puolta. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen maksaa itsensä moninkertaisena tulevaisuudessa takaisin.Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat ottaneet mainoksen tähän talvitapahtumalehteen. Olette omalla panoksellanne tehneet mahdolliseksi alueen lasten, nuorten ja vähävaraisten avustamisen myös jatkossakin. Lisäksi haluan kiittää alueen yrityksiä mm. Ikeaa sekä Tokmannia, jotka ovat antanut meille mahdollisuuden järjestää erilaisia keräyksiä heidän tiloissaan. Lisäksi yhteistyö Hakunilan seurakunnan kanssa on ollut erittäin hyvää ja sujuvaa, yhteinen halu auttaa alueen ihmisiä näkyy myös yhteistyössä. Oman osansa on myös Leo-klubilaiset ansainneet kiitoksista, nuoret ovat olleet aktiivisesti mukana keräyksissä ja muissa tapahtumissa.

Tule sinäkin tukemaan paikallista nuorisotyötä sekä viettämään mukavaa yhdessäoloa tulevaan talvitapahtumaamme. Kerron mielelläni lisää toiminnastamme, nähdään talvitapahtumassa!


Sivun alkuun